Julkaistu SHKL:n 25 v-historiikissa vuonna 2001
Keskusliittomme 20-vuotisjuhlien ansiomerkkien saajien kuvan alla oli lause, ”Hän ken tuntee menneisyyden, ymmärtää myös nykyisyyden.” Näin ainakin pitäisi olla. Yritämme tällä juhlajulkaisulla toteuttaa tuota vanhaa viisautta.
Esko Oijala suomenhevoskasvatuksen seminaarissa Ypäjällä 2011. Kuva Minna Svartsjö
Menneisyyteen olemme palanneet haastattelemalla hevosmiehiä kentältä vuosikymmenten ajalta. Näillä veteraaneilla on myös painavaa sanottavaa järjestöasioista. Näistä haastatteluista käy ilmi, mikä oli tarve perustaa Suomen Raviurheilijain Liitto ja sen jatkajana Suomen Hevosenomistajain Keskusliitto. Näiden järjestöjen alkuaikoja muistellessa tuli esiin se, kuinka aikeaa usein oli ajaa hevosmiehen asioita kentältä pohdittaviksi ja ratkaistaviksi päättävissä elimissä. Tärkeitä kysymyksiä on riittänyt alkaen hevoskasvatuksesta ja jalostuksesta aina ravikilpailutoiminnan moniin ongelmiin asti. Ennenkaikkea ohjeena on ollut sopusoinnussa kehittää asioita eteenpäin ja samalla puolustaa hevosenomistajan etuja ja oikeuksia.
Moni asia on meille itsestään selvyys. Näin ei ole aina ollut Esimerkiksi sisäänkirjoitusmaksun poistuminen ravikilpailuista ja vapaa sisäänpääsy hevosenomistajille olivat vaikean työn takana 1980-luvulla. Näissä ponnisteluissa oli hevosenomistajain Keskusliitto yksin, vailla muiden hevosalan järjestöjen tukea. Nykyisin ymmärrämme yhteistyön merkityksen. Kesusliiton toiminnassa tapahtui ratkaiseva käänne, kun 1980-luvulla juuri noina erittäin vaikeina vuosina, Hevosenomistajain johto (pj. Oijala, vpj. Tuomela ja siht. Ruuttu) saivat aikaan säännöllisesti pidettävän palaverin Suomen Hippoksen johdon kanssa. Yritettiin ratkaista yhteisen edun mukaisesti vaikeita ongelmia. Siitä alkaen kehitys on jatkunut aina vain parempaan suuntaan.
Positiivisemmin on vuosien myötä kehittynyt myös Keskusliiton talous. Se antaa mahdollisuuksia ja voimaa toimia. Keskusliittoon läheisesti kuuluvana osana on ollut melkein alusta alkaen Suomen Ravihevoskasvattajain Säätiö. Sen yhtenä tehtävänä on ollut jatkaa Raviurheilijain Liiton hyvin alkanutta siitosoritoimintaa, hankkimalla oriita hevosenomistajain käyttöön sopivin ehdoin. Sen lisäksi Säätiö on ollut tukemassa Hevosenomistajain Keskusliiton yhteydenpitoa muiden Pohjoismaiden omistaja- ja kasvattajajärjestöihin. On vuokrattu Ruotsin kasvattajajärjestön oriita, välitetty spermaa, pidetty yhteisiä kokouksia eri maissa jne. Ennenkaikkea on saatu paljon myönteistä vaikutusta naapureiltamme oman toimintamme kehittämiseen. Toivoisi Hevosenomistajien Keskusliiton jatkavan sitä hedelmällistä rinnakkaiseloa, joka on kehittynyt pohjoismaisten hevosenomistajajärjestöjen välille.
Ravihevoskasvattajain Säätiön yhtenä tärkeänä tehtävänä on ollut edustaa hevosenomistajien Vermon radan yhtiökokouksessa niillä äänillä, jotka Raviurheilijain Liitto antoi perintönä, jota tulee hoitaa oikein hevosmiesten ja raviradan hyväksi.
Maailma muuttuu ja kehittyy, ja meidän pitäisi pystyä sopeutumaan tähän kaikkeen uuteen. Mutta kuitenkin ainakin vanhemmalle hevosmiesjoukolle tulee hevosasioita muistellessa usein mieleen vanhat hyvät ajat, se tunnelma. Siitä häivähdyksen saamme kokoea vielä talvella jääraveissa ja kesällä, kesäravipaikkakunnilla. Ja sitä ei voi uskoa, usein hyvin vaatimattomissa olosuhteissa!
Hevosenomistajilla on ollut aina vahvaa uskoa ja innostusta jatkaa vaikeinakin aikoina. On osattu kokemuksella ratkaista jalostusasiat, kehittää rinta rinnan eri rotuja ja eri kilpailumuotoja. Vaikka ei aina ole ollutkaan mitään järkeä astuttaa tammaa ja jatkaa ilman palkkaa tätä toimintaa. Mutta, kun vielä jatkuu yhä se rakkaus hevoseen ja se henki. Toivottavasti nuoret jaksavat ottaa hevosasiat omakseen ja Hevosenomistajain Keskusliiton historiikkejä kirjoitetaan vielä monta kertaa.
Esko Oijala